keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

This is it

Tämä ei ole loppu, tämä on uuden alku. Olin rohkea ja tein sen mihin moni ei pystyisi, aloitin kokonaan uuden ja erimaalaisen, että kielisen kirjan elämässäni. Paljon on koettu ja enemmän tullaan kokemaan. Kasvoimme vuoden yhdessä, kasvamme kaikki seuraavat erillään. Kaikki muuttuu, mutta sisällä on tulta. On sanuttu "Love knows no borders" ja näin se myös on. Ehkä muutumme, mutta suhteet toisimmee vain vahvistuvat. Suuria sanoja vaihtarilta. Mutta Jos host-perhe ei koskaan kutsunut minua siksi? Sanoivat aina että kuuluun perheeseen nyt ja ikuisesti. Perheen äiti tulee moikkamaan minua kesällä suomeen. Benji kutsuu minua isosiskoksi. He kehystivät tämä postauksen viimeisen kuvan ja sanoivat: nyt on koko perhe kasassa. Ristivät minut kummiksi nuorimmalle pojalle. Olen aina tervetullut takaisin, en vai vaihtarina vaan myös perheen jäsenenä. Raskas taakka joka on täynnä rakkautta.






























Dont cry because it´s over, smile because it happened

seitsemän tuntia lentokentälle.

Salla Liukko


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Farewell party

Huh huh ja huokaus. Kaikki tuntuu olevan niin yli ihanaa nyt. Kaverit kokoajan ramppaa meillä kylässä, kotona kysytään just mitä juuri minä haluan syödä tai onko jotain toivetta iltapäivän ohjelmalle? Onhan tällainen extra huomio tosi kivaa, mutta samalla haluan vain pysäyttää kellon kokonaan ja nauttia tästä hetkestä ikuisesti. On vaikeaa olla super iloinen jostain sellaisesta asiasta jonka tietää menettävänsä vain sekunneissa jäljettömiin. Tai ehkä vaan pakata kaikki mun mukana matkalaukkuun ja hiristellen lentää koto suomeen. Yksi mun kavereista jo jopa ehdotti että voin muutta niiden komeroon tai coach sano kanssa että uhkaa kidnapata mut jotta voi viettää mun kanssa vielä ainakin toisen vuoden ja miksikös ei enemmänkin. Välillä ehkä salaa toivonkin tällaista. 


 koko poppoo

Alexis

Kamariah

 Alexis and Jessica

foooood

Nache


Ana and Erica

Little sister Rosa 
  
 yay

Alexis

Kionte 

 Coaccch <3

 Jessica


 Leah

 Momma #3

Kaleigh

Mutta on hyvä ymmärtää että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja kuitenkin kaikki nämä ihmeelliset, hullunkuriset, käsittömättämät ja vähän hullut ja tyhmät asiat tulevat elämään muistoissa. Mukana sydäntä lämmittävissä kuvissa, videoilta josta pystyn tunnistamaan tutut kasvot ja naurut, sekä sisällä itselläni haudon kaiken tämän sisälleni ja pidän siellä. Lukitsen ja hoivaan, muistelen ja nauran, itkeäkkin saa kun siltä tuntuu.


Dkayla


Nache


Rosa

Ashley


Fayeth

 Jazzlyn

 Leah and kacy

:)

Alexis

  Muistan talot, ihmiset, kujat, koirat, kaupat, kosmetiikat, starbucksin mukavat työntekijät joille ei jäänyt epäselväksi mistä olen tullut ja kuinka paljon rakastankaan sitä kahvia, aamuisen auringon takapihalta, tukahduttavan kuumuuden, lähipuiston lapset, hullut autoilija, sen vakio "perjantai pitseerian, lähi kauppamme tunnelman, kaikki ne miljoonat ravintolat jossa kävin, pitkät ja loppumattomat autotiet, amerikkalippujen kirjon, kaikki ne ihmeelliset juhlapyhät, .... 
listani on loputon ja ikuinen.  on mahdotonta yrittää selittää ja avata jotain niin pitkää ja erilaista kokemusta kuin nimeltään oleva vaihto-vuosi. jokaisella vaihtarilla kokemus on erilainen, ja se pitää hyväksyä. En sano että se on helppoa, tai että se tulee olemaan helppoa tai ylipäätän että se oli helppoa. Ei. niin monet kyyneleet, naurut ja sekalaiset teini-iän tunteet ovat kulutettu ja saatu. Mutta niinkuin jo on sanottu, parhaiten vaihto vuotta kuvaa vain yksi lause.


Nache 

Cakecakecakecakecake

Rosaa

I call her my nacho




Its not wrong, Its not right, Its just different.



 p.s.3päiväää lähtöööööön!

Salla from Finland

maanantai 16. kesäkuuta 2014

ei enään koskaan

Mitä? Koulu loppu vai? No ei ehkä tunnu siltä. Tai ainakaan en oo viisastunut niin paljon kuin luulin? Ja häh ai vai enkkua pitäis osata ihan kuin puhuttaisiin sitä äidinkielenä elikkä täydellisesti? No se meni kyllä ihan ohi? Olisko jotain muutakin vielä pitänyt oppia/kokea vai että missä se mahtava yli inspiroiva ja maailman mahtavin kokemus amerikkalaisessa high schoolissa nyt oli? mutta nyt se on kuitenkin ohi, ja ei vaan voi vieläkään uskoa sitä. Tuntuu ylipitkältä lomalta ja kohta hyppään jo bussin kyytiin ja ajan koululle. Mutta mitä niitä asioita sitten onkaan jota jää kaipamaan tai on erilaisia? Ja kuinka sanonta on, kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja jotkut asiat jäävät elämään vain muistoissa.
Ei enään jokapäiväisiä aamuherätyksia, kuuman kahvin tuoksua alakerrasta, ei enään puoli meikattuna koulubussiin sprinttaamista koti ovelta ja kuitenkin sen missaamista, siinä sitten soitto pikaisesti kaikille mahdollisille kavereille, kummeille ja mummeille ehkä naapureille pimpotus jos vois heittää kouluun, ei enään sitä 6minuutin tuntien "juoksu" välkää jossa pitäis kävellä yli kilometri koulun toisesta päästä toiseen päähän ja vielä käydä lokerolle nappaamassa viidenkilon kirja mukaan kaikkien yli 2 tuhannen muun ihmisen kanssa. Ei enään cheerleading tuntia, jossa pystyi heittämään kaiken turhan ja hieman vähemmän turhan mielestä pois ja keskittyä mun rakastamaan lajiin yhdessä parhaiden ystävieni kanssa, ei enään lounasta epäterveellisissä pikaruokaravintoloissa, ei enään väärinymmärrystä ja änkytystä kassalla vaikka yritin tilata vain ison juoman ja nugetit, ei enään leppoisan mutta agressiivisen raskaana olevan historia opettajani elämän kertomuksia ja hauskoja vitsejä toissapäivältä, ei enään myöhästymistä joka tunnilta koska piti jutskata kavereiden kanssa jostain tosi olennaisesta, ei enään kavereiden kanssa naureskelua muiden törttöilylle, ei enään nukkumista tunnilla, ei enään online shoppailua kännykällä tunnilla,ei enään keltaista koulubussia, ei enään lemppari opettajieni hauskoja vitsejä, ei enään koulu maskottia, ei enään sanakirjan kantamista tunnilta tunnille, ei enään kokeiden arvostelua kirjain taulukoin, ei enään englanniksi koulun käymistä, ei enään niitä ylisuuria ja pakko-panostaa-väritys projekteja johon saattoi mennä yli puoli yötä valmistelussa ja suoraan sanottuna vain itse värityksessä koska se oli joka sitten arvosteluissa ratkaisi, ei enään joka päivä kavereiden moikkailua välkillä ihmisvilinässä, ei enään turhia tunteja, ei koulun enään aamulla valojen lausumista Texasin ja amerika lipuille, ei enään "free tea tuesday", ei enään koulun äklöjä haisevia vessoja, ei enään kilttejä Nurse tätejä jotka aina hymyillen otti mut vastaan, kyseli kuulumisia ja toivottai aina hyvää vaihto-vuoden jatkoa ja aina muisti sanoa että olen tosi rohkea tehdessäni tämän vuoden loppuun saakka, ei enään historian luokan iloista blondia opettajaa joka jaksoi aina tsempata mua eteenpäin kertomalla tarinoita omasta vaihto-oppilaastaan, ei enään kouluruokaan älköä mutta houkuttelevaa tuoksua, ei enään AP opettajien välttelemistä käytävillä jos ei ollu pukukoodin mukaisesti ihan pukeutunut, ei enään rasittavaa ranskantuntia vain pari vuotta vanhemman opettajan kanssa joka tuntui "aina tietävänsä kaiken elämän ja kuoleman väliltä", ei enään vitsejä suomalaisista, ei enään IDn kantamista kaulassa päivästä toiseen ja se ei kuitenkaan ikinä sopinut minkään vaateyhdistelmän kanssa vaikka kuinka yritti, ei enään sitä "Hi Finn!", ei enään tuttuja naamoja ei käytäviä ei luokkia ei opettajia, ei keltaista koulubussia, ei parhaita kavereita, ei lemppari opettajaa, ei yellow schoolbus, ei enään amerikkalaista high schoolia.




mutta yks asia on selvä:
mä en tiennyt että sanonta "materia onnellisuus ei ole avain oikeaan onneen" ennekuin olin vaihto-oppilas. Sillä miten muuten mä olisin voinut nämä kaikki kokemukset saada kuin maksamalla kymppitonnin? no en olis ainakaan ollu vaihtari.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Tubing!

Lauantaina ajettiin San Marcos nimiseen kaupunkiin, sillä mulla oli siellä YFU:n vaihtarijärjestön tapaaminen. Se kesti kokonaisuudessaan hieman tylsät 6 tuntia, mutta oli tosi hyvä vähän niinkuin silmien avaus sille tosi asialle, että kohta sallan pitää oikeasti pakata laukkunsa ja lähteä nokka kohti suomea päin. Kauhea ajatus, mutta samalla en malta odottaa! Ja tutustuihan siellä muihin vaihtareihin taas, haha ja sain jopa puhua hieman ruotsia, ruotsalaisten vaihtareiden kanssa! fun! 
Tapaamisen jälkeen mentiin San Marcos joelle, josta vuokrattiin sellaiset isot uimarenkaat ja lähdet lillumaan siinä joessa monien muiden ihmisten kanssa. Aivan fantsu kokemus! Musiikkia, nuoria, aurinkoa, yhdessä olo, lisää aurinkoa ja vain lillumista hitaasti jokea pitkin! Suosittelen kaikille keillä vain mahdollisuus! Ihana lauantai perhe päivä tuli siis vietettyä! Thank you! 






















P.s. Lasman sisko on käymässä meillä noin kuukauden ajan! Hän on toosi ihana ja mukava, ja oon tosi happy kun on vähän enemmän toimintaa taas talossa :) 

Rakkaudella Salla,tx